sairaus

olo on kamala. tuntuu siltä, että joku tai jokin on päättänyt muuttaa sisuksiini lemmikkimoukarinsa kanssa, ja nyt uudessa kodissa telmitään iloisina. sattuu niin että näkö meinaa lähteä.

teemalaulu

olen löytänyt teemalauluni. (sivistymättömille (lue: niille jotka koskaan eivät sortuneet seuraamaan ally mcbeal-televisiosarjaa...)tiedoksi: edellämainitussa television kautta tapahtuneessa ihmisten itsetuntoon ja itseluottamukseen kohdistetussa terrori-iskussa lanseerattiin allyn terapian yhteydessä käsite "teemalaulu". se on kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen laulu, jonka soidessa saa hyvän mielen. laulu, joka omasta mielestä kertoo itsestä. ja aina kun vaikeudet kohtaavat, on saatava se laulu soimaan päässään ja heti helpottaa...) teemalauluni on selvästi zen cafe -yhtyeen kipale "jättiläinen". selvitykseksi: sanoitus on hieman tämän maailman rajojen ulkopuolelta, melodia suhteellisen iloinen ja kipale kokonaisuudessaan kuvailee oloa. zen cafe -yhtyeellä on tapana tehdä hyvin melankolisia veisuja, ja tämä erottui edukseen piristävyydellään. onhan sanoituksessa jotain hyvinkin haikeaa ja jollain lailla kappaleesta tulee sellainen olo, että esittäjä on joko paniikkihäiriön kourissa tai nauttinut liikaa kahvia, mutta huomaan noidenkin asioiden kuvailevan itseäni loistavasti: olen aina hieman haikea ja hektinen. kipaleen sanoitus on mielenkiintoinen myös siksi, että se on kuin satu. ei ei, en suinkaan pidä itseäni satumaisena, vaan pidän siitä pienestä utopistisuudesta.olen lauleskellut viikonloppuni. ja viettänyt ihanaa aikaa entisen ihmissuhteeni kanssa. kävimme elokuvissa, saunoimme ja sen sellaista. oli helpottavaa huomata, ettei ero lainkaan rasita yhdessäoloa. ainoa asia, jonka tällä hetkellä koen rasitteeksi, on tämä poikasen uusi ihastus. tosin en ole varma missä tämä ihastus nyt menee, poikanen kun ei ole ollut tähän pahemmin yhteydessä. tiedä onko koko asiaa enää olemassakaan. entinen ihmissuhteeni saa kyllä kaiken mahdollisen respectin siitä panostuksesta, jota hän osoittaa meidän välejämme kohtaan. hän haluaa korjata meidät ennen kuin ryhtyy yhtään mihinkään kenekään muun kanssa. mikäli ryhtyy. sekin on vielä niin epävarmaa. mistään ei tiedä. vaikka mitäs se minuun kuuluu. miulla on asemani poikasen elämässä, sitä ei voi minulta kukaan tai mikään viedä. mutta oikeaan suuntaan mielestäni mennään kun korjataan vanhat asiat ennen uusiin ryhtymistä. ja tämä ihkupeikkopoikanen on luvannut olla lähellä ja korjata asioita vaikka siihen menisi kuinka kauan. niin kauan on ihmissuhde-elämä jäässä kun meillä on asiat solmussa. voiko kukaan olla noin ihana?! kaiketi sitä täytyy uskoa että toinen rakastaa kun lupaa tuollaista.olen itsekin jaksanut olla pelkäämättä ja hymyilläkin välillä. kauhu ja paniikki ovat kyllä yhä olemassa, mutta osaan jo elää päiviäni ilman että ne ovat hallitsevia tunteita. tuntuu siltä että taas jaksaa vähän enemmän. kun on teemalaulu ja kaikki.oisko käynyt vahinkooisko päässyt käymään niinsinä asut heinikossaminä korkeudessa, jossa asiat on usein vaikeitasinä tiedät matalista asioista enemmänminä vedän suuret linjat - ainakin mä luulen niinminä saatan ajatella itsenikin tainnoksiinhei, mä olen jättiläinen vanhan suvun jälkeläinenme varmaan yhteen sovitaanmitä luulet, onko meidän mahdollista onnistuaminä olen varma siitä, turha kylvää jos ei niitäsen verran on tulosvastuutahei mä olen jättiläinen vanhan suvun jälkeläinenme varmaan yhteen sovitaansaattaa mennä monta päivää etten sua ymmärräsilti antais tuntiakaan pois en niistä päivistäolet mulle virhe, jota tahtoisi en kadottaaolet mulle perkele ja olet mulle satumaamä olen jättiläinen, vnhan suvun jälkeläinenme varmaan yhteen sovitaanmä toivon, ettet kasva tai haaveile suuremmastaolen jättiläinenhei mä olen jättiläinen vanhan suvun jälkeläinenme varmaan yhteen sovitaanjättiläinenyhteen sovitaan[zen cafe: jättiläinen)