martedì 11 settembre 2007
imperiumin vastaisku
kamala ruma ikävä kolmio-ongelma on poissa päiväjärjestyksestä, ja arkiaurinko paistaa taas pään sisällä. pelkään tosin että tämä on jälleen joku kumma hetken huuma ja kohta taas Myytä viedään. olo on kyllä sanoinkuvaamattoman helpottunut. tänä aamuna oli suorastaan kotoisa olo, kun nousin sängystä aamulla mennäkseni suihkuun ja armas kippuravarvas nukkuili siinä vieressä. oli se soma. ja oli mukavaa musuttaa toista ennen kun lähti kouluun ja tietää, että siinä se on miusta huolehtimassa niin kauan kuin kaipaan apua.syyllisyyskään ei ole enää vaivannut. jos hän sanoo toimineensa näin koska itse niin halusi ja koska rakastaa niin kovasti, ei sitä auta muu kuin uskoa. ja luottamus on yhtäkkiä noussut uskomattomiin mittakaavoihin. tiedän, ettei hän satuta enää. luotan täysin lupauksiin. ja sekin on kovin helpottavaa. toisenkin silmistä on ahdistus poissa. vaikka välillä sitä täytyy vieläkin itkeä, jos kohta vaikka vain siksi että on syli johon käpertyä itkemään. lohdullista tietää, että voi soittaa toiselle kolmelta aamuyöllä juuri kun on sekoamassa lopullisesti ja aikeissa vetää villasukan päähänsä ja painua jääkaappiin kuorimaan Raamattua, ja toinen tulee varmasti luokse estämään moisen itsetuhoisen tapahtumasarjan.rakastuttaa, helpottaa ja väsyttää. rakkaiden tila huolestuttaa, mutta tiedän voivani auttaa ja antavani apua heti, kun he sanovat niin ja pyytävät apua. en halua olla ahdistusta lisäävä tekijä, joten odotan kutsun käyvän.masu haluaa ruokaa ja pää unta. pohjoinen saa pusun, ja siili-pienoinen suukon. ja mckengurulle, tuolle synkän elämäni arkiauringolle, lähetän kirahvin kokoisen musun.
Iscriviti a:
Commenti sul post (Atom)
Nessun commento:
Posta un commento