vahingonilo

huomenna ensimmäinen our relationship -keskustelu ihmisillä, joilla ei edes ole sitä relationshipiä. olen pääsyy siihen, miksei sitä hetkeen tulekaan. jos tulee koskaan. otsikkoa ei tule tulkita väärin, sillä omasta vahingosta mie olen iloinen. tutustuin ja rakastuin, ja vahingossa sain itselleni ihmisen joka on lojaali katkeraan loppuun saakka.olo on kummallinen, tekisi mieli pahoitella tapahtunutta ja samalla tanssia villi riemutanssi. tunnen että voitin jotain. se on kyllä harhatunne, ihmistä ei voi voittaa eikä hävitä kuin mitäkin ravivetoa. mutta toisaalta olen voittanut aikaa parantaa itseni. se on iso ilon aihe. jos asiat eivät nyt menisi näin, saattaisin hyvinkin olla keräilyerä. ja sen jälkeen miuta ei kyllä parantaisi tee eikä terapia. niin että itsekkäästi ajateltuna, parempi näin.tai toisaalta, olenko itsekäs? en ole koskaan tehnyt itselleni mitään letaalia, koska olen ajatellut että se sattuisi läheisiini niin kovin. nyt, kun saan jälleen säästettyä itseni moisilta yrityksiltä, saan jälleen pidettyää läheiseni edes hieman onnellisempina. ja toinen näistä our relationship -kekustelun osapuolistakin olisi murheen murtama jos miulle kävisi jotain letaalia. ja estääkseen minkään letaalin ilmestymisen, hän valitsee minut ja minun auttamiseni. ainakin toistaiseksi. sille toiselle osapuolelle tämä on valitettavaa. sen siitä saa kun yrittää kahveltää toiselta jotain ennen kuin siihen ollaan valmiita. jää yksin. voi sitten keskenään miettiä, kannataako tulla ihmisten väliin väärään aikaan.vaikka toisaalta, tämä miun lojaali turvaverkkoni omalla ajattelemattomuudellaan itse järjesti tämän poloisen toisen osapuolen väliimme. synkän elämäni valo on välillisesti syyllinen kahden ihmisen onnettomuuteen. en silti voi olla ajattelematta synkkiä ja sorkkaraudansävyisiä ajatuksia tästä poloisesta yksin jäävästä. no, hyvä on, myönnetään, olen mie hieman vahingoniloinenkin.